MUUTTUVAT VAATIMUKSET VAIKUTTAVAT MARKKINOIHIN
EU:n lainsäädäntö esimerkiksi kaatopaikkojen, autojen kierrätyksen, elektroniikan kierrätyksen ja vesipolitiikan puitedirektiivin osalta on vaikuttanut oleellisesti niin valmistavaan- kuin kierrätysteollisuuteenkin viimeisten 10–15 vuoden aikana.
Merkittävää oli myös, kun Kiina päätti lopettaa useiden jätelajien vastaanottamisen muualta maailmasta. Tämä johti siihen, että suuria jätemääriä on kierrätettävä kotimaassa, siellä missä jätettä tuotetaan.
– Tämä on erinomainen mahdollisuus teollisuudelle ja meille, jotka pyrimme edistämään yhteistä tutkimusta. On myös positiivista, että tällä hetkellä on hyvät mahdollisuuden saada rahoitusta kierrätystutkimuksille.
KILPAILUETUJA VALMISTAJILLE
Materiaalien käyttö muodostaa suuren osan valmistavanteollisuuden ilmastovaikutuksista. Tämä on monille yrityksille melko uusi oivallus. Yhä useammat yritykset kertovat avoimesti tavoitteistaan pienentää ilmastovaikutuksiaan esimerkiksi kierrätysmateriaaleja käyttämällä. Tällainen arvomaailmasta viestintä luo paineita myös alihankkijoille ja saa parhaimmassa tapauksessa aikaan dominovaikutuksen.
Etulinjan valmistajilla on kuluttajiin nähden kilpailuetu kierrätysmateriaalien ja kierrätettävien tuotteiden markkinoilla. Stena Recyclingin keväällä 2020 tekemässä tutkimuksessa 92 % vastaajista kertoi, että he odottavat teollisuuden käyttävän enemmän kierrätysmateriaaleja. Lisäksi 86 % piti kierrätettävien tuotteiden valmistamista tarpeellisena. Yksi haasteista on se, että kierrätysmateriaalien koostumukselle ei ole standardeja.
– Tuotteita valmistavat yritykset eivät halua ottaa sitä riskiä, että raaka-aineissa olisi ei-toivottuja epäpuhtauksia tai laadunvaihteluita. Useita asioita on siis ratkaistava samanaikaisesti, kun uudet kiertotuotemarkkinat muotoutuvat. Siksi osallistumme esimerkiksi SIS-sertifiointiorganisaation hankkeisiin, joissa kierrätysmuoville kehitetään teollisuuden standardeja.
MONET HAASTEET VAATIVAT UUDENLAISTA YHTEISTYÖTÄ
Tietoisuus sähköisessä maailmassa kriittisesti tarvittavien raaka-aineiden – kuten koboltin, litiumin ja neodyymin – hankinnasta kasvaa.
– Tällaisten raaka-aineiden puute voi johtaa tuotantovaikeuksiin. Tällä hetkellä tutkitaan paljon esimerkiksi harvinaisten maametallien kierrätystä. Riippumattomuus erityisesti markkinoita hallitsevasta Kiinasta on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää, kertoo Christer Forsgren.
Hän mainitsee myös hankalat teollisuuden prosessijätteet, kuten lietteen, kuonan ja tuhkan. Useimmat näistä jätteistä viedään kaatopaikoille siitä huolimatta, että ne yleensä sisältävät yhteiskunnan tarvitsemia aineita.
– Jätteestä tulee teollisuudelle kustannuksia, ja tulevaisuudessa todennäköisesti suljetaan lisää kaatopaikkoja ja asetetaan rajoituksia. Kaatopaikoille päätyvistä materiaaleista jopa 99 % voitaisiin kierrättää uusiksi ja kestävämmiksi tuotteiksi. Kustannustehokkaat kierrätysprosessit puuttuvat kuitenkin vielä, ja tämän vuoksi tutkimustyö on erittäin tärkeää.